16. maaliskuuta 2018

Their Voice Portugal


Olin 7.-27.2 vapaaehtoisena työntekijänä Portugalin Bejassa sijaitsevalla hevosrescue Their Voice Portugalilla. Paikka oli ihana ja jos vaan mahdollisuus tulee niin ehdottomasti lähden uudestaankin. Kelit suosivat koko reissun eikä kertaakaan tullut vettä taivaalta (mun lähdöstä asti sitä onkin sitten tullut tauotta :D). Lämpötila huiteli aamulla nollan ja viiden asteen välillä mutta nousi päivisin useimmiten lähemmäs +20 astetta joten lämpötilan vaihtelu oli aika suurta ja useamman kerran päivässä sai vaatetusta olla fiksaamassa. Päivät eivät olleet liian rankkoja ja vapaa-aikaa jäi reilusti ellei jotain odottamatonta tapahtunut. Pisin päivä taisi olla sellainen kun yhdelle hevoselle tuli tukos eikä sen henki kulkenut kunnolla. Eläinlääkärillä meni hyvä tovi tukosta availlessa mutta hevonen onneksi parani parissa päivässä.


Eläimiä tilalla oli paljon ja kaikenkarvaista :). Hevosia n. 80, muutama muuli, aasi, koiria 7, kissoja jotain päälle 5, pari vuohta, lammas ja kanoja. Hevosista tallissa aikaansa vietti n. 15 joten esim. karsinoita ei kovin montaa tarvinnut siivota koska tehtiin ne toisen vapaaehtoisen kanssa puokkiin. Valtaosa hevosista oli pelloilla isoissa laumoissa vapaalla heinällä mutta sisällä ja pihapiirissä olevilla hevosilla ei ollut vapata heinää joten eniten aikaa kului niitten ruokintaan ja juottamiseen. Väkirehut jaettiin kaikille 80 aamuin illoin, laihimmille tai muutoin huonokuntoisimmille kolmesti. Yleensä kauimmaiset laitumet hoisi tilan omistaja tai työntekijä mutta ne muutamat kerrat kun hoidettiin se toisen vapaaehtoisen kanssa puokkiin sujuivat sukkelaan kiitos mönkkärin ja peräkärryn. Väkkäreitten jako tapahtui niin että aloitettiin pitkän sivun päästä ja kaadettiin aina parin metrin välein satsi maahan jolloin hevoset asettuivat syömään arvojärjestyksen mukaiseen riviin johtaja tottakai ensimmäisenä. Yhtään välienselvittelyä ei tapahtunut, jokainen tasan tarkkaan tiesi paikkansa. Väkirehut sisälsivät hevosesta riippuen norm. mysliä, varsoille tarkoitettua mysliä, heinäpellettejä ja/tai vitamiineja.


Tallissa sisällä asuvat hevoset olivat pääosin eri ikäisiä oreja, tammoja oli vain kolme joista yksi oli emä+varsa pari ja yksi oli ähkyleikkauksesta(?) toipuva. Vaikka jokainen hevosista osasi käyttäytyä fiksusti ja oli helposti hallittavissa niin kovin nopeasti se fiksu käytös varsinkin pullistelevilta orivarsoilta unohtuu jos narun päässä on vähääkään epäröivä tyyppi. Tästä syystä en välttämättä suosittelisi paikkaa sellaiselle kellä ei ole kokemusta varsoista (oma taiteenlajinsa opettaa esim. narussa kävelemisen salat) ja mieluiten myös oreista (koska osa kulkureiteistä saattaa mennä ihan tammojen vierestä ja varsinkin keväällä saattaa osalla testot jyllätä aika voimakkaasti).


Normaalisti aamutalli alkoi siinä 8:30 kieppeillä ja tätä ennen porukka yleensä kahvitteli ja söi aamupalaa yhdessä. Aamupala oli omavalintainen, kaapeista löytyi mm. erilaisia muroja, mysliä, hedelmiä ja leipää. Aamutalli sisälsi hevosten tarhausta, heinien jakoa, vesien tsekkausta ja väkkäreitten jakoa. Sen jälkeen siivottiin ulos menneitten karsinat ja jos kaikki sujui normaalisti niin vapaa-aikaa jäi yleensä pari tuntia ennen päivätallia. Vapaa-ajan sai oman valinnan mukaan huilia tai viettää vaikkapa hevosia harjaten. Alla olevassa kuvassa oleva Cookie oli tilan uusin rescue ja heikon vointinsa takia se nukkui joka yö makuultaa joten puhtaana pitäminen oli aikalailla ikuisuusprojekti :D. Heikon vointinsa takia se ei aamuisin yleensä päässyt omin avuin ylös joten sitä avustettiin traktorilla joka nosti sen liinoilla pystyyn. Jaloilleen päästyään se oli aina ihan virkku ja jaksoi hyvin höhötellä tytöille koko päivän ennenkun pääsi yöksi sisään huilimaan. Cookielle on muuten koti odottamassa Suomessa <3 toivottavasti pääsen joskus omin silmin näkemään miten hieno siitä tuleekaan!


Päiväheinien ja tarhavuorolaisten vaihto alkoi siinä 13 maissa ja siinä meni yleensä max. 2h. Päivä sisälsi taas perus heinien ja vesien tsekkauksen ja ulos menneiden karsinoiden siivouksen. Vesien ulos jakaminen sujui nopeasti vesiletkulla mutta sisällä olevilla vesi kannettiin aina ämpäreillä ja vaikkei se nyt mikään vuoden urheilusuoritus olekkaan niin ei hyvästä peruskunnosta ainakaan haittaa ole ;). Yksi hevonen kun kuitenkin juo koosta riippuen sen 20-40l ja kesällä jopa tuplat.


Päivätallin jälkeen jäi taas 3-4h "vapaata" jolloin aika usein pestiin laitumien vesiastioita, tyhjennettiin tyhjiä karsinoita tai tehtiin muuta sellaista joka ei ollut niin aikatauluun sidottua. Mun kanssa ekat 2 viikkoa oli saksalainen Janine joka oli ollut tilalla moneen otteeseen ja opetti tosi hyvin talon tavoille. Hän käsittääkseni päivittää tai ainakin toimii valokuvaajana yhdistyksen saksan kielisille facebook sivuille joten useampana päivänä käytiin räpsimässä heppasista kuvia. Yllä olevassa kuvassa esiintyy n. 13-14v ruuna Sintra jolle ei jostain syystä ollut kotiehdokkaita ilmaantunut. Sintra on ihan super rauhallinen ja selväpäinen kaveri ja Janine sai siitä paljon materiaalia kun mä siedättelin sitä pressuihin sun muihin.


Iltatalli alkoi klo 17-17:30 jotta kaikki tarhavuorolaiset ehdittiin hakea sisään ennen pimeää. Sen jälkeen oli päivällinen ja ai että mä ikävöin niitä ruokia! Ihan järkyttävän hyviä. Osatappa itse kokata vastaavaa... Useina päivinä meillä itseasiassa oli myös lounas päivätallin jälkeen ja näitten lisäksi sai jokainen tottakai hakea välipalaa jos siltä tuntui. Vaikkei homma ollutkaan fyysisesti erityisen rankkaa niin kaikkien uusien tapojen verotti sen verran energiaa että söin kun norsu :D. Myöskin yöunet olivat kaikilla yleensä 9h luokkaa joten harvemmin oli kukaa enää kymmeneltä hereillä.




Jos joku jäi askarruttamaan tai haluatte nähdä lisää kuvia TvP:ltä niin pistäkää kommenttia :). Mun viimeisimmän tiedon mukaan ainakin huhtikuulle olis vapaaehtoisen paikka vapaana. Useimmat vapaaehtoiset tulevat Saksasta mutta kaikki puhuvat englantia joten kommunikointi on helppoa.

25. toukokuuta 2017

Synnytyskertomus kuvien kera

Varsominen sujui ihan hyvin mutta se luonnollisesti sisältää verta ja muuta ei-niin-kaunista. Lähes kaikesta löytyy kuvat alempaa joten jos olet kovin herkkä niin suosittelen skippaamaan postauksen!

Perjantai 19.5.2017

Klo 09:00
Lehmän ruumiinlämpö on vain 37 astetta joka on poikkeuksellisen vähän. Normaali lämpö on aamuisin 37,4 tai enemmän. Maito on melko keltaista ja aika tahmaista. Sen ph on liuskojen mukaan 6.






Klo 17:00
Ruumiinlämpö edelleen vain 37,2, normaalisti se on tähän aikaan päivästä lähempänä 38 kuin 37. Maito on muuttunut valkoisemmaksi ja ph näyttää pudonneen alle kuuden. Minimaalinen vahatipan tynkä löytyy toisesta tissistä mutta se ropisee pois eikä uutta enää tule.






Klo 20:00-20:45
Poni on rauhallinen mutta norkoilee tavallista enemmän portilla ikäänkuin odottamassa sisäänpääsyä.

Klo 20:45-21:15
Poni pääsee sisälle ja syö normaalisti iltamössönsä ja napsii tyytyväisenä heinää. Ruumiinlämpö tasan 37. Sen takaosan lihakset tuntuvat löysemmiltä kuin aiemmin. Tässä kohtaa siirryn tallista bussiin seuraamaan tilannetta kameroiden välityksellä.

Klo 21:30-22:16
Poni käy yhteensä seitsemän kertaa makuullaan ja nousee ylös. Ei tainnut kertaakaan piehtaroida mutta voi olla että mun muisti pettää, oli sen verran jo valvomista takana. Viimeisen kerran laskeuduttuaan se alkaa ponnistamaan.

Klo 22:16-22:25
Matkaa bussilta talliin on vain parikymmentä metriä mutta kun pääsen pelipaikoille niin varsasta on jo etujalat ja osa päästä näkyvillä. Tamma makaa ja ponnistelee säännöllisesti, varsa pysyy aikalailla samassa kohtia eikä synnytys tunnu hirveästi etenevän.


Klo 22:25-22:27
Lehmä nousee ylös ja laskeutuu uudestaan suoraan seinää vasten jolloin varsan toinen etujalka ja pää painuvat takaisin sisemmäs. Kalvot repeävät ja tammaa on pakko vetää irti seinästä jotta varsa mahtuu ulos. Sen jälkeen avitan varsomista vetämällä varsan etujalan takaisin suoraksi.




Klo 22:31-22:32
Tamma nousee uudestaan ja kaatuu melkein suorilta jaloilta takaisin maahan. Seuraavat ponnistuksen saavat varsan rintakehää myöten ulos. Sen jälkeen tamma huilii vajaan minuutin ja kun se viimeisen kerran ponnistaa niin autan vetämällä sen verran että varsa on takajalkoja lukuunottamatta pihalla. Emätin repesi aavistuksen kun tamma aiemmin kellahti seinää vasten, haava ei kuitenkaan näytä pahalta eikä vaadi toimenpiteitä.



Klo 22:38
Tamma nousee seisomaan jolloin varsan napanuora katkeaa ja loputkin kalvot lähtevät sen päältä. Poni nuolee varsaa hetken ja kellahtaa vähän ajan päästä uudestaan makuulleen. Se on selvästi tosi uupunut ja haluaa levätä.



Klo 22:50
Varsa on ensimmäisen kerran jaloillaan.


Klo 23:25
Istukka irtoaa. Kannan sen ulos ja levitän nähdäkseni näyttääkö se kokonaiselta.


Seuraavat jutut taisinkin jo pääpiirteittäin kertoa aiemminkin mutta laitetaan nyt uusintana:
Varsa ei yli kahden tunnin päästä syntymästä löytänyt tissiä vaan lutkutti karsinan nurkkia. Tuttipullolla juotin sille muutaman hörpyn terniä ja houkuttelin sen sillä oikeaan osoitteeseen. Tamma antoi seuraavat 12h imeä ainoastaan kiinni pidettynä ja jokaisella kerralla varsa täytyi ohjata oikeaan osoitteeseen koska se ei itse löytänyt. Tamma oli koko 12h ajan muutoinkin todella välinpitämätön ja ärtynyt varsan olemassaolosta eikä hoitanut sitä millään tavalla. Soitin eläinlääkärille joka käski antaa tammalle metacamia ja sen jälkeen ei kummallakaan mitään ongelmia enää ilmennyt. Tammalla oli todennäköisesti niin täydet tissit ja kipeä värkki että se käyttäytyi siksi huonosti. Kipujen laannuttua se on hoitanut ja imettänyt varsaa erinomaisesti <3. Seuraavana päivänä eläinlääkäri otti varsasta vasta-ainetestin ja tulokset oli pelkkää priimaa :). Varsa sai peräruiskeen ja toisen viellä illalla koska pikikakka oli kovin tiukassa. Pissaamisen näin ekan kerran joskus puolen päivän jälkeen mutta koska ihan silmää räpäyttämättä varsaa ei oltu niin kauaa valvottu niin en osaa sanoa oliko se ensimmäinen kerta.